The number of students is determined annually based on the need for new pilots for the airlines in Finland.
Training at the Finnish Aviation Academy meets the EASA Regulations. The training is also in accordance with the requirements stated by the Finnish airlines as well as the laws of Finland.
In addition to training new pilots, the Finnish Aviation Academy also offers commercial services, such as training services and simulator and training device leasing and training services to operators on a global basis.
Make your dreams come true and get a profession from heaven. Here you will find more information about the training.
Licenses, flight ratings, courses and seminars – can be found here.
“In my opinion, Finnish Aviation Academy’s program provides me with an easy transfer to work for any airline.”
Olli Pöllänen
Viime kesänä työskentelin Lapissa Cessna C185 kellukekoneen puikoissa. Kaupallisia lentoja tuli lennettyä yli 200 ja lukuisia kalastajia sekä retkeilijöitä kuljetettua Vätsärin ja Kaldoaivin erämaihin.
Vesilentotoiminta Lapin erämaissa oli huomattavasti opettavampaa kuin osasin aluksi kuvitella. Yksin toimiminen puhelinverkkojen ulottumattomissa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa tarkoitti sitä, että itse on selviydyttävä uusistakin tilanteista. Eri järviä tuli koluttua kymmeniä, joten opeteltavaa riitti. Jokainen ranta ja rantautuminen on myös yksilö, eikä kahta samanlaista lentoa ollut.
Kokemus oli erittäin hieno ja unohtumaton. Suosittelen lämpimästi kaikkia olemaan aktiivinen ja ottamaan rohkeasti vastaan uudet haasteet. Kuten kolleega @kantomika tapaa sanoa, kokemuksia saa vain niitä hankkimalla!
Kuva 1: Asiakkaat viety erämaamökin rannalle.
Kuva 2: Mustikoiden poimintaa Vätsärissä.
Kuva 3: Iltakeikkaa Surnujärvellä.
Kuva 4: Surnujärvi vähän valoisampaan aikaan.
Kuva 5: Vuontisjärvellä Vätsärissä.
Kuva 6: Lujapuolijärven kallioita.
Kävin lennonopettajakurssin ilmailuopistosta valmistuttuani kesällä 2020 Unkarissa. Kun lennonopettajan pahvit olivat taskussa, aloin kouluttaa koti-ilmailukerhossa Eurassa.
Seuraavana kesänä kävin yhteensä neljä viikkoa keikkailemassa myös Ivalossa. Lapin lennonopetus loi jälleen lisää kontakteja, ja eipä aikaakaan kun esiin nousi Lapin kaupallinen vesilentotoiminta. Kuten jo aikaisemmista julkaisuista voi päätellä, on vesilentämisestä tiedossa lisää juttuja huomenna 😊
Tällä hetkellä työskentelen Ilmailuopistossa vakituisena lennonopettajana. Ammatillinen lentokoulutus poikkeaa kerhokouluttamisesta muun muassa siten, että oppilaat ovat erittäin motivoituneita ja teoriatietämys on hyvällä tasolla etukäteen opiskeltujen teorioiden ansiosta.
Kuva 1: Lennonvalmistelua Porissa.
Kuva 2: Evästauolla Pokan lentopaikalla Lapissa.
Kuva 3: Kerhon yölentokoulutusta, matkalennolla Pirkkalassa.
Kuva 4: Alkuviikon tunnelmia saariston yläpuolella @ljokelainen kanssa.
Harrastelentämisen merkitystä en voi omalla urallani väheksyä. Jo kaksi vuotta ennen Ilmailuopiston opintojen alkamista harrastin ultrakevytlentämistä Kauttuan Ilmailukerhossa @kauttuanik Eurassa. Vuodesta 2019 asti olen toiminut myös kyseisen ilmailukerhon puheenjohtajana.
Puheenjohtajan pesti avasi minulle mahdollisuuden kehittää kerhon toimintaa. Melko alkuvaiheessa puheenjohtajan uraani hankimme kerholle oman koulutusluvan moottorikonelupakirjoja varten. Lentokoulutus toki vaatii myös lennonopettajia, joten jo hyvissä ajoin ennen opiskeluiden päättymistä Porissa tiesin kouluttautuvani lennonopettajaksi. On siis valtaosin harrastelentämisen ansiota, että ura lennonopettajana alkoi.
Kerhotoiminta on opettanut myös valtavasti esimerkiksi viranomaisyhteistyöstä, sillä kerhomme toimii metsäpalonvalvontalentojen palveluntarjoana. Palolennot ovat olleet myös oiva keino kerryyttää omaa lentokokemusta. Lisäksi oppia on tullut muun muassa lentokonehankintojen ja avioniikkapäivitysten myötä.
Huomenna luontevana jatkumona hieman tarinoita lennonopettajan töistä 🛩️
– Aapo
Kuva 1 ja 2: Mittarilentämistä pilvien yläpuolella.
Kuva 3: OH-PWB:n uunituore avioniikka.
Kuva 4: Lentoreissulla Pieksämäellä.
Kuva 5: Talkoopäivä ja lentokoneiden pesua.
Kuva 6: Keskisuuri rakennuspalohavainto palolennolla viime lauantana.
Tervehdys!
Tällä tilillä on muutaman päivän mahdollista seurata hieman harvemmin esiin nousevia ammatti-ilmailun muotoja. Luvassa ainakin tarinoita vesilentämisestä ja lennonopettajan töistä, mutta ehkäpä myös pieni katsaus harrasteilmailun tuomista mahdollisuuksista. Pysykäähän kuulolla!
– Aapo Jalo, SIO31
Kuvassa vesilentokoneen tankkausta Sevettijärvellä elokuussa 2022.
Kiitos @suomenilmailuopisto mahdollisuudesta takeoveriin. @ppepefin over and out, your controls!
Petrin takeover Part 4
Työviikko ja sen myötä takeover alkaa osaltani olla ohi ja edessä on enää siirto TMP-RIX-HEL ja viikonlopun viettoon. Vielä kuitenkin muutama sana kaikille jotka ovat ehkä samassa tilanteessa kuin minä 10-15v sitten.
Luontainen lahjakkuus, kyvykkyys tai lentotaidot eivät ole syy siihen miksi olen päässyt elämässäni siihen pisteeseen missä olen, vaan kova työ ja äärimmäinen periksiantamattomuus. En ole koskaan ollut luokkani tai ryhmäni fiksuin tai lahjakkain, mutta uskaltaisin väittää että olen aina ollut yksi kovimmista tekemään töitä.
Haluaisin sanoa kaikille lentäjän työstä haaveileville, että kovalla työllä ja motivaatiolla kaikki on mahdollista. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, sillä alalla on loputtomasti muuttujia jotka eivät ole omissa käsissä. Saatuani potkut, TR-kouluttajani kuvaili mielestäni alan luonnetta hyvin:
”𝘗𝘦𝘵𝘳𝘪 𝘬𝘯𝘰𝘸 𝘵𝘩𝘪𝘴, 𝘤𝘢𝘳𝘦𝘦𝘳 𝘢𝘴 𝘢𝘯 𝘢𝘪𝘳𝘭𝘪𝘯𝘦 𝘱𝘪𝘭𝘰𝘵 𝘪𝘴 𝘥𝘦𝘱𝘦𝘯𝘥𝘦𝘯𝘵 𝘰𝘯 𝘵𝘸𝘰 𝘵𝘩𝘪𝘯𝘨𝘴 𝘢𝘯𝘥 𝘵𝘸𝘰 𝘵𝘩𝘪𝘯𝘨𝘴 𝘰𝘯𝘭𝘺; 𝘭𝘶𝘤𝘬 𝘢𝘯𝘥 𝘵𝘪𝘮𝘪𝘯𝘨. 𝘛𝘩𝘦𝘳𝘦 𝘪𝘴 𝘯𝘰𝘵𝘩𝘪𝘯𝘨 𝘮𝘰𝘳𝘦 𝘺𝘰𝘶 𝘤𝘰𝘶𝘭𝘥 𝘩𝘢𝘷𝘦 𝘥𝘰𝘯𝘦.”
Sen kuitenkin lupaan, että kova työ ja motivaatio yhdistettynä kärsivällisyyteen vie pitkälle, kunhan vain sitkeästi jaksaa yrittää eikä luovuta. Minulla tämä polku kesti ensimmäisestä yksinlennosta 13 vuotta ja valehtelisin jos väittäisin, että pahimmissa aallonpohjissa luovuttaminen ei olisi käynyt mielessä. Hetkeäkään en kuitenkaan ole valintaani katunut ja kaikki ponnistelut ovat olleet sen arvoisia kun saa naksauttaa viisipistevyöt kiinni ja suunnata ylös lentopinnoille!
Kiitän kaikkia seuraajia mielenkiinnosta ja hyvistä kysymyksistä, toivottavasti olette viihtyneet kyydissä! Mikäli vielä jäi kysyttävää niin minut tavoittaa jatkossa henkilökohtaiselta tililtäni.
Tsemppiä kaikille jotka ovat jo koulutuksessa tai haaveilevat tulevaisuudessa lentäjäopinnoista tai lentäjän ammatista! Etenkin niille jotka hakevat Poriin toista, kolmatta, neljättä tai n:ttä kertaa!
@ppepefin over and out 🫡
Petrin takeover Part 3
16.3.2020 aamuyö jossakin Pohjanmeren päällä, ainut valonpilkahdus pimeässä yössä on Jettimen Boeing 737:n tasaisesti vilkkuva strobe-valo. Auringon noustessa seuraavan kerran hallitus toteaa yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, että Suomessa vallitsee koronavirustilanteen vuoksi poikkeusolot ja valmiuslaki otetaan käyttöön. Ilmailuala on alkavassa syöksykierteessä ja tulee tulevina vuosina kohtaamaan historiansa pahimman kriisin.
Minä ja lukemattomat muut alalla työskentelevät kollegat ovat jo saaneet tai tulevat saamaan lähikuukausina potkut. Tyyppikurssini Farnboroughssa keskeytetään, pakkaan kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntaan Englannista kohti kotia täysin vailla tietoa tulevaisuudesta.
Yli 20 vuotta sitten Finnairin DC9:n ohjaamosta alkaneelta matkalta romahti pohja pois yhdessä yössä ja kaikki kova työ, kärsivällisyys ja uhraukset tuntuivat valuneen hukkaan. Sosiaalinen media pursusi ”we will fly again” materiaalia mutta siinä hetkessä tuntui ettei tällä pilvellä ole hopeareunusta.
Pahinta tilanteessa oli epätietoisuus. Toisaalta olin kiitollinen, että olin päässyt edes pyörähtämään lentoyhtiössä töissä mutta samalla mieltä painoi huoli siitä, miten ala palautuu vai palautuuko koskaan ja oliko oma lentoura tämän myötä taputeltu.
Palattuani Suomeen tein uuden suunnitelman tulevaisuudesta ja päätin viimeistellä lentäjäopintojen takia kesken jääneen oman Plan B:ni eli turvallisuuden ja riskienhallinnan AMK-tutkinnon. Tauon aikana pyrin pitämään tietoja ja taitoja yllä kertailemalla teoriaa ja otin vastaan position Jukolan Pilottien turvallisuusryhmän jäsenenä. Tein tietoisen valinnan ja päätin antaa kelpparien mennä vanhaksi, päätös joka otti koville ja joka käytännössä tarkoitti sitä, että saisin toistaiseksi unohtaa lentohommat ja keskittyä muihin asioihin elämässä.
Toukokuussa 2022 lentoliikenteen alettua elpymään airBaltic lupauksensa mukaisesti kutsui minut uudestaan psykologiseen arviointiin ja haastatteluun. Hyväksytyn hakuprosessin jälkeen sain mieluisan soiton jossa minulle tarjottiin A220 perämiehen vakanssia syyskuulle 2022. Tauko lentotöistä kesti osaltani 927 päivää.
@ppepefin
Petrin takeover Part 2
Monen muun tavoin myös minulle lentäjä oli lapsuuden unelma-ammatti. Aikana ennen ohjaamon ovien ”closed & locked”-policya pääsin pikkupoikana ohjaamovierailulle Finnairin DC9:n ohjaamoon ihmettelemään nappuloiden huimaa määrää, jonka jälkeen se olikin sitten ns. ”menoa.”
Lentämään piti siis päästä mutta operaatio osoittautui omalta osalta vielä luultuakin haastavammaksi! ”Valintammeeivalitettavastitälläkertaakohdistunutsinuun”-kirjeitä on tullut kädet täristen avattua muun muassa 2x LentoRUK, 2x SIO ja 2x Avia college vielä kermana kakun päälle.
Oma ilmailu-ura alkoikin siis harrastuksena vuonna 2010 @jukolan_pilotit PPL-kurssilla. Opettajaksi sain onnekseni SIO7-alumni @tapio_on_the_move , jonka kanssa hikoiltiin kesä 2010 cessnan ohjaamoossa Hyvinkäällä. Tapsan kokemukset ja kertomukset Porissa opiskelusta vahvistivat entisestään ajatusta ammattilentäjäkoulutukseen hakeutumisesta. Kiitos Tapsalle vielä alkeislentokoulutuksesta, ihan hyvä tästä tuli 😉
5 vuoden yrittämisen jälkeen, kolmannella hakukerralla vuonna 2015 paikka Poriin vihdoin ja viimein aukesi ja kurssini SIO29 aloitti opinnot lähes päivälleen 6 vuotta sitten keväällä 2017. Omasta kokemuksesta voin sanoa rohkaisuna kaikille jotka eivät ensimmäisellä hakukerralla pääse sisään, että menestys tai lähinnä sen puute hakuprosessissa ei korreloi millään tavalla kurssimenestyksen kanssa 😉
Suomen Ilmailuopisto mahdollisti minulle opiskelun unelma-ammattiini ja myöhemmin lapsuuden unelman täyttymisen kun työllistyin vain muutama kuukausi valmistumisen jälkeen airBalticille direct entry-haussa Dash 8 Q400 perämieheksi. Kiitos siis SIO:lle oppilasvalinnasta & luottamuksesta back in the days! Nykyisiä ja tulevia oppilaita kehoitan arvostamaan Ilmailuopiston tarjoamaa maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista mahdollisuutta ja panostamaan opiskeluihin täysillä. Tulijoita nimittäin olisi!
@ppepefin
Petrin takeover Part 1
Oikein hyvää vappua hyvät naiset ja herrat, äänessä SIO:n IG-tilin tämän viikon perämies Petri Pulkkinen, kurssikaverien kesken callsign pepe 🫡
Valmistuimme kurssini SIO29 kanssa syksyllä 2019. Kurssimme oli 24 oppilaan vahvuudella isoimpia SIO:n tuottamia kursseja, aikana jolloin ilmailualalla meni lujaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vähänpä kuitenkin tiesimme, että tulevat kuukaudet tulisivat karulla tavalla osoittamaan meille kaikille mitä alan suhdanneherkkyys käytännössä tarkoittaa.
Muutaman mutkan kautta olen kuitenkin päässyt lapsuuteni unelma-ammattiin ja tällä hetkellä lennän Airbus A220-300 (@heinkal BD-500 CSeries 😉) perämiehenä @airbaltic :lla. Virallisena basena on Riga mutta lentoja lennetään myös Tampereelta, Tallinnasta, Vilnasta sekä wetlease-operaatioiden myötä Zürichistä, Düsseldorfista sekä Arlandasta käsin eli hotellien munakokkelipekoni-aamiaiset tulevat tutuksi!
Tuleva viikko kuluu airBalticin Tampere-Pirkkalan basessa, josta operoimme mm. suomalaisille suosittuihin lomakohteisiin kuten Malagaan ja Rodokselle. Viikon aikana luvassa siis tunnelmia Tampereen lennoilta sekä tarkemmin omasta polusta oikealle jakkaralle, polusta joka ei ole ollut kaikista suoraviivaisin ja joka on vaatinut ”vähän” kärsivällisyyttä vuosien varrella. Lisäksi kolmen SIO-hakukerran ”veteraanina” lisäilen storyjen puolelle omia ajatuksia ilmailualan hakuprosesseista sekä Q&A-osion. Kysymyksiä voi toki lähettää jo etukäteenkin!
Tervetuloa kyytiin, ottakaa mukava asento ja nauttikaa matkasta!
Petri / @ppepefin
Huomenta kaikille,
Vastaan tässä edellisen postauksen yhteydessä esitettyyn kysymykseen
Mitä asioita pitää ottaa huomioon vuoristossa lentäessä?
-Vuoristossa lentäessä on ensisijaisen tärkeää tietää tuulen suunta ja voimakkuus. Tuuli aiheuttaa vuoristossa ylös- ja alasmeneviä virtauksia jotka ovat todella voimakkaita. Kovat laskevat virtaukset päihittävät monen yleisilmailukoneen nousukyvyn. Tuuli aiheuttaa myös turbulenssia, tuulen suunnan tietäen osaa valita reitin pysyäkseen tasaisessa ilmamassassa. Tuulen suunta ja voimakkuus vaihtuvat jatkuvasti ja eri puolilla laaksoa voi olla täysin erilaiset tuuliolosuhteet. Myös sääilmiöt voivat vaihtua hyvinkin nopeasti, pilvetön taivas voi muuttua hyvinkin äkkiä joten hyvä suunnittelu pitää olla tehtynä ennen lentoa ja lennon aikana. Vuoristoja ylittäessä ja laaksoissa lentäessä pitää olla aina escape-plan. Tasamaalla lentäneille myös horisontin puuttuminen alussa vaatii totuttelua.
——————
Reissustani:
Kaiken kaikkiaan hinauksia tuli 500 ja tunteja noin 100. Vapaa-ajallani lensin myös purjelentoa ja purjelentotunteja kertyi 80. Lisätienestiä ansaitsin tekemällä kentällä huoltotöitä mm. nurmikon kastelua ja leikkaamista. Omarama on nurmikkokenttä ja piti kastella päivittäin.
Vapaa-ajallani purjelennon lisäksi kävin maastopyöräilemässä, vaeltamassa ja tutustumassa Uuteen-Seelantiin. Omista saavutuksista lensin henkilökohtaisen korkeusennätyksen purjelentokoneella nousemalla 7600 metrin korkeuteen.
Tätä viimeistä postausta teen Hamadin lentoasemalta joka on viimeinen pysähdykseni kotimatkalla. Reissussa olin kokonaisuudessaan 6kk joka oli hieno ja opettavainen kokemus. Opistossa kaikille tunnettu sanonta ”Kokemuksia saa niitä hankkimalla” ja tämä lause kiteyttää hyvin meikäläisen reissun. Teen vielä Q&A muiden tavoin storyyn mutta muilta osin kiitän mieleenkiinnostanne.
Mun oma tili on @Oleg_13 josta saa myös tulla kysymään reissusta purjelennosta yms.
Kuva 3: Lenticularis eli mantelipilvi, näistä tietää että tuuli on voimakas ja ilmassa on kovia virtauksia ylös ja alas sekä voimakasta turbulenssia. Purjelentäjät käyttävät aaltovirtauksia ennätyslentoihin.
Viime syksynä tuli mahdollisuus lähteä Uuteen-Seelantiin hinauslentäjäksi ja hetken selvittelyjen jälkeen olin istumassa lentokoneessa matkalla toiselle puolelle maapalloa. Uusi kotipaikkani sijaitsi Omaramassa. Se on pieni kylä keskellä eteläsaarta. Ennen lentolippujen ostoa hain Uuden-Seelannin working holiday-viisumia, se oli tähän tarkoitukseen riittävä sillä se oikeutti olemaan maassa 12kk. Majoituksena toimi iso asuntovaunu kentän leirintäalueella. Työpaikalle ei ollut siis pitkä matka.
Ensimmäisten päivien aikana minun piti suorittaa BFR-lento (biennial flight review, käytännössä tarkastuslento jossa testaan perusasioita kuten sakkausta), tyyppilento ja vuoristokoulutus. Hinaustoiminnassa käytimme Aerospool WT-9 Dynamic-konetta. En ollut aikaisemmin kyseisellä konetyypillä lentänyt joten lensin koululennon opettajan kanssa. Vuoristossa lentäminen vaatii myös oman koulutuksen joka oli Uudessa-Seelannissa 5h (vfr-operaatioissa)
Nämä kohdat täytettyään voi hakea väliaikaista lupakirjan hyväksyntää (validation permit) joka on voimassa 6kk. Näin ollen voi lentää väliaikaisesti ilman paikallista lupakirjaa. Uudessa-Seelannissa ei ollut rajoituksia montako kertaa väliaikaisen luvan voi hakea. Tutkiskelun jälkeen löysin että ainakin FAA myöntää myös väliaikaista hyväksyntää lupakirjalle.
Hinauskelpuutuksen olin lentänyt aikasemmin jo Suomessa joten luvan saatuani pystyin aloittamaan lentämisen välittömästi. Kaiken kaikkiaan prosessi kesti vajaa pari viikkoa (suurin osa ajasta oli luvan odotusta).
Postauksessa kuvia toimintaan käytetystä Dynamicista ja ympäröivästä maastosta.
Seuraavassa postauksessa kerron työpäivästäni Omaramassa sekä vapaa-ajastani siellä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille,
Tällä viikolla @suomenilmailuopisto postauksista vastaa Oleg Zavarzin kurssilta SIO31.
Viimeiset puoli vuotta olen viettänyt Uudessa-Seelannissa hinaamalla purjelentokoneita. Näissä postauksissa tarkoituksenani on käydä läpi muunmuuassa miten päädyin sinne, millaisia vaatimuksia oli lentää Eurooppalaisella lupakirjalla ulkomailla ja ylipäätään fiiliksistä downunderista. Tervetuloa seuraamaan.
Henkilökohtainen ilmailu-ura alkoi 2011 Kymissä purjelentokurssilla. Harrastus tempaisi heti mukaan ja jatkuu vielä tänäkin päivänä. Innostuin ilmailusta niin paljon, että halusin myös päästä ammattilentäjäksi.
Talvella 2018 kurssimme aloitti opinnot Porissa intoa täynnä, mutta loppua kohti saimme seurata aitiopaikalta kuinka kaikenlaista voi tapahtua lyhyessä ajassa. Ensimmäisillä viikoilla mietittiin millaisia autoja halutaan työllistymisen yhteydessä, viimeisillä viikoilla seurattiin kuinka yhtiöitä meni konkurssiin ja veikattiin mikä kaatuu seuraavaksi.
Näimme ilmailun molemmat puolet ja tiedossa oli, että työllistyminen lähiaikoina tulee olemaan vaikeaa. Itselleni tuli purjelentoharrastukseni kautta mahdollisuus päästä lentämään hinauskonetta Räyskälään. Työ oli ns. vapaaehtoistyötä ruokapalkalla mutta tarjosi runsaasti lentämistä ja kokemusta olla ”narun toisessa päässä”. Kaiken kaikkiaan 3kk saldo oli lähes 1600 hinausta, runsaasti kuppilatiimaa ja saunomista. Oli kaikin puolin mahtava kesä ja välillä oli kiva toivotella myös opiston koneita tervetulleiksi. Suosittelen käyntiä Räyskälässä, mukava kenttä ja hyvä lounas tarjolla päivittäin👍🏻
Toisessa kuvassa näkyy Räyskälässä pääosin käytetyt hinauskoneet mallia Piper Pawnee. Alunperin koneet suunniteltu lannoituskäyttöön, mutta soveltuvat hyvin hinaustoimintaan. Kolmannessa kuvassa näkyy purjelentokonehinaus käytännössä. Normaalisti purjelentokone hinataan haluttuun korkeuteen josta purjelentäjä irroittaa köyden (myös hinauskoneessa on mahdollisuus irroittaa hinausköysi tarvittaessa). Irroituksen jälkeen hinauskone laskeutuu köysi mukanaan ja hinaa seuraavan koneen taivaalle.
Seuraavassa postauksessa käyn läpi lähtöäni Uuteen-Seelantiin sekä viranomaisasioita siellä päässä.
