The number of students is determined annually based on the need for new pilots for the airlines in Finland.
Training at the Finnish Aviation Academy meets the EASA Regulations. The training is also in accordance with the requirements stated by the Finnish airlines as well as the laws of Finland.
In addition to training new pilots, the Finnish Aviation Academy also offers commercial services, such as training services and simulator and training device leasing and training services to operators on a global basis.
Make your dreams come true and get a profession from heaven. Here you will find more information about the training.
Licenses, flight ratings, courses and seminars – can be found here.
“In my opinion, Finnish Aviation Academy’s program provides me with an easy transfer to work for any airline.”
Olli Pöllänen
Tässä tulee osaltani viimeinen postaus, jatketaan loppuviikko storyjen puolella! 🌻
Voiko lentäjällä olla perhettä?
Aikanaan Studia-messuilla Ilmailuopiston ständillä sain paljon hyviä kysymyksiä työstäni – suurin osa kysymyksistä liittyi yllättäen siihen, voiko lentäjällä olla perhettä ja lapsia.
On totta, että työtä voi olla mihin vuorokaudenaikaan vain, minä viikonpäivänä vain. Itsekin olen viettänyt esimerkiksi yhden jouluaaton vieden matkustajia Rovaniemelle joulupukkia tapaamaan, ja yhden juhannusyön kuljettaen lomailijoita Turkin Alanyaan. Minulla on kuitenkin myös kaksi ihanaa lasta, 4- ja 1-vuotiaat viipottajat. 🤍🤍
Omasta mielestäni työ ei eroa vuorotyöläisen arjesta: varmasti useammankin kollegan lapset ovat hoidossa vuoropäiväkodeissa, ja joissakin perheissä voi olla apuna esimerkiksi au pair. Tietysti etenkin kahden lentävän vanhemman tai yhden vanhemman perheessä turvaverkon merkitys korostuu, koska joskus lennot myöhästyvät tai koneisiin tulee teknistä vikaa. Etenkin nyt, kun siirryn osittain kaukoliikenteeseen, ovat kertapoissaolot hieman pidempiä. Meillä puolisoni tekee toimistotyötä virka-aikaan, mikä helpottaa palettia – tällä hetkellä molemmat lapsemme ovat itseasiassa kotihoidossa, ja me vanhemmat olemme molemmat osittaisella hoitovapaalla, eli vapaapäiviä kuukaudessa on normaalia enemmän. Ratkaisuja on niin paljon kuin on perheitäkin! Silti olen sitä mieltä, että perhe-elämä ja lentäminen sopivat erityisen hyvin yhteen. Työssäni vapaata on mukavasti, vaikka osa siitä voikin mennä esimerkiksi aikaerosta toipuessa 😅 Nautin itse paljon tästä vaiheesta, kun saan palat molemmista: sekä työelämästä että perhearjesta ✨
Mitä raskausaikaan tulee, on jokaisessa maassa ja jokaisessa yhtiössä omat rajoituksensa. Esimerkiksi meillä on erikseen rajat sekä sikiön saamalle säteilymäärälle, että raskausviikoille, joille asti saa lentää. Näiden rajojen täytyttyä on mahdollista sitten tehdä muuta työtä. Itse vietin yhden loppuraskauden toimistotöissä, ja toinen sujui kotona koronalomautuksia lusiessa. 😄
Huomenna toisiin aiheisiin. Tule silloin mukaani seuraamaan päivääni ja lentoa Chicagoon! Arvatkaa kuka on innoissaan? 🤩🙋🏼♀️
T. Pia
Matkani tähän pisteeseen 2/2 – jatkoa edelliseen postaukseen.
Yksi työhakemuksistani kantoikin hedelmää, ja testien jälkeen sain kutsun Ryanairin järjestämälle B737-tyyppikurssille Southamptoniin, Iso-Britanniaan. Lopulta ehdin lentää irlantilaisen halpalentoyhtiön lentoja vajaan vuoden – asemapaikkoinani ensin Pohjois-Italiassa sijaitseva Bergamo, ja myöhemmin Berliinissä sijaitseva silloinen Schönefeldin kenttä – kunnes kotimaa kutsui. Kymmenisen vuotta sinne tähdättyäni sain siis unelmieni työpaikan perämiehenä Finnairilla. 🇫🇮✈️
Pessimisti voisi sanoa, että ainoa varma asia alalla on epävarmuus. Viime vuodet ovat osoittaneet tämän erityisen hyvin: yhden pienen viruksen pysäytettyä koko maapallon lentoliikenteen, saatiin rajoitusten helpotuttua todeta seuraavan humanitäärisen kriisin sulkevan ilmatiloja ja hankaloittavan ihmisten ja tavaran liikkumista. Seuraavaksi taas tahmeiden aikojen jälkeen luvassa voikin olla yllättävä tarve ilmailun ammattilaisille, ja yhtäkkiä alalla vallitseekin täystyöllisyys. Jos jotakin olen oppinut, niin koetan ottaa ilon irti jokaisesta mahdollisuudesta toteuttaa unelmiani. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja niitä, jotka tapahtuvat minusta huolimatta.
Mikä sinut tekee onnelliseksi, mistä sinä unelmoit? Jos olet niin onnekas että tiedät vastaukset, ole valmis näkemään vaivaa niiden eteen äläkä anna ennakkoluulojen estää 👊🏻✨
Matkani tähän pisteeseen 1/2.
Ensimmäinen lentomatkamuistoni on 7-vuotiaana Portugaliin. Lentokoneruoasta tuli lempiruokaani, ja lennolla oli niin mukavaa väkeä kabiinissa, että aloin haaveilla lentoemännän ammatista. Yläasteella isäni kysyi, olenko miettinyt lentäjän uraa – en ollut, mutta siitä tuli pian suurin ammatillinen haaveeni muutaman muun ohelle.
Ensimmäinen askel kohti tuota unelmaa olikin opiskelu ilmailupainotteisessa lukiossa Vääksyssä, jossa sain myös tuntumaa koneen ohjaamiseen ultrakevyen lentokoneen ohjaimissa. Lukion jälkeen hain heti Ilmailuopistoon, ja paikka suureksi onnekseni aukesi, mutta jouduin odottamaan kurssini alkua kaksi vuotta. Päätin käyttää odotusajan Tampereen teknillisessä yliopistossa opiskellen tietojohtamista – vaikka en (vielä) valmistunutkaan, voin suositella lämpimästi ilmailun ohelle myös varasuunnitelmia. Niin upeaa kuin työni onkin, on ala myös suhdanneherkkä ja esimerkiksi terveysasiat voivat mutkistaa matkaa. Tuolloin on mukava olla jotakin kättä pidempää, johon tukeutua.
Aloitin ammattilentäjäopintoni vuonna 2012. Opiskeluajoista jäi käteen valtava määrä hauskoja muistoja, upeita kokemuksia ja tärkeitä ystävyyssuhteita. 🙏🏻 Valmistuin 2014 tilanteessa, jossa työttömiä lentäjiä oli Suomessa yli 300, eivätkä finanssikriisistä alkaneet epävarmat ajat ennakoineet tarvetta rekrytoida pitkään aikaan suurimmalle kotimaiselle. Lähetin valmistumiseni jälkeen arviolta sata työhakemusta, joista kaukaisin kohde taisi olla Kenya Airways. Silloin ajattelin, että työni on nyt työnhaku. Jatkuu seuraavassa postauksessa ✨
Hei kaikki! 👋🏻 Tällä viikolla täällä kirjoittelee Pia 31v, valmistuin SIO19-kurssilta vuonna 2014. Työskentelen Finnairilla ja lennän sekä Euroopan liikenteessä että pian myös kaukoliikenteessä, työkaluinani A320 sarjan koneet & A330.
Viikon mittaan luvassa ainakin asiaa urapoluista, tiestäni sinivalkoisille siiville, pohdintaa uran ja perheen yhteensovittamisesta, ja kirsikkana kakun päällä pääsette loppuviikosta mukaani elämäni ensimmäiselle kaukolennolle Chicagoon. ✈️
Storyihin laitan myös Q&A-osion jossakin vaiheessa, mutta jos tulee heti mieleen esimerkiksi kiinnostavia aiheita mistä haluaisitte minun kirjoittavan, kertokaa ihmeessä 😊
T. Pia / @mrs_stenu
Meteorologian oppeja tulee ihan oikeasti mietittyä arjessa. Kun näkee omin silmin erilaisia ilmiöitä ja joutuu mietiskelemään mikä niiden vaikutus omaan lentoon onkaan. Ajan myötä tulee myös – teorian rinnalle – omiin havaintoihin ja kokemuksiin perustuva tuntuma ja ymmärrys eri ilmiöistä, kyky ennakoidakin niitä. Miten ukkoset kehittyvät, miten nopeasti TEMPO-sumut voivat syntyä, mitkä paikat ovat niille eniten alttiita. Miten tropopausi vaikuttaa vaikkapa maksimilentopintaan, mitä inversio tarkoittaa lähestymiselle, millaisilla alueilla voi olla vuoristoaaltoa. Ja monta muuta.
Tähän päivitykseen päätän myös takeover-viikkoni, kiitos seuraajille ja terkkuja Poriin! Omia päivityksiäni voi jatkossakin seurata tilillä @finnairtomi. Vauhdikasta kevättä kaikille!
Yökyöpeleiden hommaa, ei säännöllistä rytmiä kaipaavalle.
Lentäminen on ammattina tosi konkreettista, operatiivista, siinä hetkessä ja sillä lennolla tapahtuvaa. Kahta lentoa ei ole samanlaista. Päätöksiä tehdään, niitä muokataan, ennakoidaan tilanteita, varaudutaan, tehdään suunnitelmia, mukaudutaan muutoksiin, johdetaan, monitoroidaan. Kaikki tapahtuu siinä, menossa olevalla lennolla, ja kaikkien tekojen ja päätösten vaikutukset näkyvät saman tien lopputuloksessa. Ja on todella paljon asioita, mihin lentäjien ammattitaidolla pystyy vaikuttamaan, mikä ei välttämättä näy matkustajalle. Mutta se hyvä lopputulos näkyy kyllä itselle, työ antaa välittömän palautteen. T: Tomi ( @finnairtomi )
Yksi ammatin parhaita puolia: ihmiset. Lentävä työyhteisö pitää yhtä. Meillä on huikea yhteenkuuluvuuden tunne yli kansallisuus-, lentoyhtiö- tai tehtävärajojen, oltiin sitten lennolla, määränpäässä tai IFALPA-kokouksessa ulkomaisten kollegoiden kanssa. Työ on niin ainutlaatuista ja omanlaistaan, ettei vastaavaa muualta löydä. T: Tomi ( @finnairtomi )
Joka päivä jotain uutta, uusia paikkoja, näkymiä, reittejä, jotain. Maanantain uutuus meikäläiselle olivat Kaukasus-vuoret (eka kuva) joita en koskaan ole nähnyt näin vierestä.
Vuoristot, oli sitten missä päin vaan, aiheuttaa vähän lisämiettimistä. Peruslentämisen lisäksi pitää koko ajan pitää mielessä suunnitelma paineistushäiriön varalle. Ja se ei välttämättä olekaan korkeuden pudotus suoraan kymppitonniin, vaan voi olla esimerkiksi laskeutuminen 23000ft:iin jota säilytetään parisataa mailia ennaltamääriteltyä escape routea pitkin, ja myöhemmin vasta alemmas. Silloin kysytään koneen happivarastoja. A350:ssä on verrattain runsaasti varahappea, ja siksi sillä pystyy suunnittelemaan reittejä isojenkin vuoristojen yli. Tärkeää juuri nyt, kun joudutaan etsimään vähän uusia reitityksiä.
Eilinen konttori 12,5 tunnin ajan. Lentäjän ammatti on tänä päivänä aika modernin automatiikan kanssa työskentelemistä. Se kuuluu työnkuvaan. Mutta ei se automatiikka ota pois lentämisen perusasioita, sitä miten kone lentää ja käyttäytyy, miten tehdään turvallinen lasku. Riittääkö kiitotie, miten oikaistaan epätavallisista asennoista tai sakkauksesta, sitä miten vaikkapa painopiste vaikuttaa, miksi tulee tietää oikea pitch & thrust, tai mitä vaikkapa eri sääilmiöt merkitsevät ja miten ne vaikuttavat. Kaikki ne ovat koko ajan läsnä ja lentäjän mielessä. Ja automatisoidullakin koneella voi lentää käsin – ja sitä kannattaakin tehdä! Lentämisen tuoma fiilis, se on asia joka ei myöskään katoa.
Terveisin, Tomi (IG @finnairtomi )
Hyvää huomenta! Tervon Tomi täällä, Finnairin 350-kippari, SIO:n tämän viikon takeover-alumni. SIO, eli silloin Finnairin AOL kurssi 18, käytynä jo viime vuosituhannen puolelta. Silti, sama Pori, sama rakennus, samat C-152:t, opettajista en olekaan ihan varma. Terveisiä kuitenkin heti kärkeen kurssinjohtajalle Savinaisen Hanskille, oltiin aikanaan nuoren kurssinjohtajan eka ”oma” kurssi. Koulurakennuksen halonisammuttimien paikat on yhä muistissa.
Finnair-uraa on nyt 23,5 vuotta takana, ja tämän viikon ajan on tarkoitus väläytellä uramuistoja vuosien varrelta, antaa näkemystä ja ajatuksia lentäjän ammatista ja tietty vastailla kysymyksiin.
Mutta ensin pitää käydä vähän töissä. Palataanpa siis asiaan illalla.
Ja ai niin – Finnairin roolissa on aika pitkään tullut jo tehtyä PR-työtä Instagramissa, tili on nimeltään @finnairtomi . Tervetuloa sinnekin seurailemaan.
Salpausselältä löytyi myös entinen huippu-urheilija ja nykyinen huippulentäjä, SIO-alumni Hannu Manninen!
Kiitos kaikille teltalla vierailleille, on ollut hieno tapahtuma Lahessa!
@lahtiskigames #salpausselänkisat #suomenilmailuopisto #lahtiskigames
